Kuinka minusta tuli motoristi ?

Motoristi                                                                                        Kuinka minusta tuli motoristi ?   Muistan vielä ajan, kun olin alle kouluikäinen poika. Halusin päästä autokyytiin tai ajelulle, kun vain sain mahdollisuuden. Autoja oli meidän kylässä harvoin, mutta ihailin Masaa, joka oli jo V. 1952 hankkinut mustan Fordin vaikka oli vasta 18-vuotias nuorukainen. Masa seurusteli Mallun eli tätini Marjatan kanssa ja rohkenin pyytää ajelulle, kun he olivat nuoripari. Ajettiin pitkin hiekkatietä ja kun päästiin öljysoralle nousi auton vauhti 100 km tuntinopeuksiin. Se vasta oli jotain, kun tultiin kaarteeseen ja vauhti tuntui hurjemmalta mitä olin aiemmin linja-autossa ajaessa koskaan kokenut. Auton kojelautaa koristi pieni kukkavaasi ja tuulilasi oli jaettu kahteen ruutuun. Keskellä oli jakopiena ja lasit olivat suorat.   Ajat kuluivat ja muutin asumaan Helsinkiin yhdessä äitini kanssa, kun olin 9-vuoden ikäinen. Olin saanut Pyrkiä - Junior merkkisen polkupyörän ja se piti saada pian Helsinkiin. Asia järjestyi niin, että pyörä pantiin junaan ja minä 10-vuotias poikanen kävin sen yksin noutamassa Helsingin rautatieasemalta ja ajoin pyörälläni pitkin Manerheimin tietä aina Etelä-Haagaan. Matka oli ensikertalaiselle jännittävä, mutta toi kummasti itseluottamusta 4 - luokkalaisen maailmaan. Sittemmin 15 – vuotta täytettyäni ja käydessäni jo konepajakoulua tarvitsin työmatka – ajokin. Mopedi eli Mopo oli kova sana ikäisteni poikien vapaa – ajan kuvioissa. Niimpä piti saada Tunturi Puch – moottorilla. Merkki oli saanut kovakulkuisen pelin maineen! Uusi Tunturimopo tuotiin paketti – autossa talomme pihalle Kauppalantielle alapihalle. Punavalkoinen peli oli uutuuttaan hohtava ja moottorista lähti ääni, joka pärisi ja vinkui puhaltimen ansiosta. Ylpeyden tunne oman mopon sarvissa oli rintaa nostava. Olin työssä ja koulussa samanaikaisesti ja sain pientä palkkaa (1,05 mk/ tunti ). Maksoin mopon vähitellen äidille tästä pikku palkasta ja onneksi bensa oli silloin halpaa, eikä mopo sitä paljoa kuluttanutkaan. Nyt myöhemmin, jo eläkkeellä ollessa, alkoi tulla halu kokeilla moottoripyörää. Ensi kosketus oli niin raju, että into laantui. Sattui niin, että katsellessani pihalla seisovaa uutta pyörää horjahdin polkupyöräni selästä katuun ja loukkasin pohkeeni pyöräni polkimiin. Takapyörä meni kahdeksikolle ja tönäisystä moottoripyörän hälytin alkoi huutaa…. Sillä kertaa pistin laastaria nirhaumiin ja unohdin motskarin hankinnan. Kerran sitten Tekniikan Maailman testissä oli Italialainen custom pyörä saanut myönteiset arvioinnit toimittajalta ja koeajajilta. Päätin kokeilla tätä ” kaunotarta ”. Menimme kaverin kanssa koeajoa suorittamaan ja kaupat siitä sukeutuivat. Pyörä tuntui sopivalta ajokilta entiselle mopokuskille. Ulkonäkö oli aivan mallikas, eikä hintakaan ollut esteenä hankinnalle, 5200 E, josta vielä neuvoteltiin eka huolto ilmaiseksi. Kypärä oli ensimmäinen hankinta. Nahkarotsi löytyi ja farkut, sekä nahkarukkaset. Tästä alkoi motoristiura. Uusi pyörä herätti huomiota kotikadulla. Pyörä innoitti naapurin hankimaan myös pyörän. Hänellä innostus sammui jo yhteen kesään, mutta minulla innostus vain kasvaa kesä kesältä !   Retro Reiska