Moottoripyörä itsessään jo herättää miehisen itsetunnon omistajalleen. Olen kuullut, että naiset myös kokevat jotain vastaavaa. Moottorin käyntiääni hivelee korvaa ja kun kaasukahvan nopea liike nostaa moottorin kierrokset hetkellisesti ulvahtaen korkealle, voi voimantunteen vaistota. Liikkeelle lähdettäessä on pyörän hallinnan aiheuttama tunne mahtava ja vauhdin kasvaessa alkavat ilman virtaukset tempoilla miestä tai naista antaen tietyn uljaudentunteen. Sitä sanotaan vauhdin hurmaksi. Maiseman vaihtuessa tunnet iloa ja uuden kohtaamisenhurmaa. Villi vapaudentunne, kun samalla annat määräyksiä vauhdin ja suunnan suhteen ajokillesi, on huikaiseva kokemus !
Paljon muuta tapahtuu, mutta se on jokaisen itse koettava. Painaessasi kypärän päähäsi, suljet arkisen maailman sivuun ja olet täysin omassa maailmassasi, aistit valppaina havaitset edessä aukeavan maiseman ja ihmiset. Uuden erilaisen maailman, joka aukenee visiirin ja suojalasien kautta. Tunne on villi ja vapaa, sillä puuttuvat peltikuoret ja turvavyöt eivät erota sinua ympäröivästä todellisuudesta. Luotat siihen, että ajokkisi tottelee kättesi ja jalkojesi antamia käskyjä. Kaarteen lähestyessä alat valmistautua moottoripyörän viemistä kallistaen kaarteeseen, jotta vauhdin ja keskipakoisvoiman vaikutus sopivasti kumoutuu ja kaarteen loppuessa voit nostaa pyöräsi taas pystyasentoon. Mutkatieajo on riemullista etenemistä, kun olet sinut pyöräsi kanssa.
Kokemuksesta täytyy todeta, että olen tuntenut olevani sinut pyöräni kanssa vasta, kun kaadoin kokemattomuuttani pyörän eräässä liikenneympyrässä. Sade oli liukastanut, yhdessä autoista tippuneen öljyn kanssa, kaltevan asfalttipinnan. Äkisti takapyörä alkoi luistaa ulospäin kaarteessa ja oli nostettava nopeasti pyörä pystyasentoon, mutta silloin alkoi tulla vastaan korokkeita ja liikennemerkkejä ja taas oli nopeasti pakko kallistaa pyörä uudelleen kaarteeseen. Seuraukset olivat kaatuminen ja luisuminen pitkin kovaa asfaltin pintaa. Kypärän tarpeellisuus tuli samalla konkreettisesti selväksi, kun katuessa kypärästä huolimatta sain lievän aivotärähdyksen. Töölön sairaala oli seuraava matkakohde, tosin ilman moottoripyörää, joka oli jätettävä läheisen yrityksen pihaan säilytykseen. Vakuutusyhtiölle oli myös tarpeen ilmoittaa tapahtunut haaveri. Tällainen kokemus on parasta ottaa opiksi moottoripyöräilyssä. RR-ajojen näyttävät kaatumiset eivät katselukokemuksena vastaa liikenteessä normaalivarusteissa kaatumista. Asfaltti on todella kovaa, kun siihen iskeytyy vain nahkarotsin ja farkkujen suojaamana. Hyvät ajokäsineet ovat tärkeä suoja käsille ! Kerran kaatunut moottoripyöräilijä on vasta oikea moottoripyöräilijä. Tämä tarina on tapahtunut toisena pyöräilykesänä, jolloin jo luulin osaavani ajaa moottoripyörää. Vahingosta viisastuttuani hankin sitten uuden kypärän ja hyvän suojan antavan nahkapuvun, sekä ajohansikkaat sormivahvikkein. Ajoon sopivat nahkasaappaat minulla oli ja niinpä vammat olivat vain mainittu lievä aivotärähdys ja hurjan näköiset mustelmat lonkassa ja eripuolilla kylkeä. Pyörä saatiin korjattua uuden veroiseksi ja Kasko-vakuutus korvasi suurimman osan kustannuksista (150 E omavastuu).
Nyt on jo kymmeniä tuhansia kilometrejä takana, mutta tietynlaista kunnioitusta on tullut kokemuksien myötä ajoon, niin kelien, kuin muun liikenteen huomioimisen suhteen. Kaikesta huolimatta ajaminen moottoripyörällä on edelleen nautinnollinen kokemus, josta ei halua hevin luopua. PAREMPAA MOOTTORIPYÖRÄÄ tulee välillä katseltua. Koeajojakin on tullut tehtyä, erilaisilla pyörätyypeillä, viimeksi Royal Enfield 500 EFI. Se oikea täytyy ensin löytää ja kun nykyistä pyörääkin on paranneltu niin myös vaatimukset uuden ajokin suhteen ovat kasvaneet.
Hyvää uutta ajokautta uusille ja vanhoille motoristeille.
Käsi vaan tervehdykseen, kun nähdään tienpäällä. Terveisin RETRO REISKA
Custom-mies vuosimallia 2003