Maallikoiden kuulee toisinaan tokaisevan, ettei formulat ole mitään urheilua, koska kuka tahansa osaa kääntää rattia. Silti myös F1-kuskit treenaavat fysiikkaansa kuin eläimet.
Entä kuinka rankkaa on road racing huipputasolla - mihin lukemiin nousee esimerkiksi syke kun pyörää pakotetaan äärirajoille mutkasta toiseen?
Nyt (no okei, tutkimus on vuodelta 1989) tämä on selvitetty tieteen keinoin, sillä japanilaisen Tokain yliopiston tutkijat Takashi Kamata, Tadakatsu Kimishima ja Seiichi Tanaka teippasivat sykemittarit viiden Japanin kansallisen sarjan kuskin kroppaan ajon ajaksi.
Tutkimustulokset kertovat pääpiirteissään seuraavaa:
- Mediaanisyke 2 min ennen ajon alkua oli 98,7 lyöntiä minuutissa.
- Juuri ennen ajon alkua syke nousi selvästi
- Mediaanisyke ajon aikana oli 110, tosin tässä oli lähes 30 lyönnin eroja kuskien välillä
- Syke vaihteli suuresti ajon aikana
- Mediaanisyke ajon aikana oli 126,2
- Välittömästi ajon jälkeen syke usein nousee
Yllättävintä yllä mainituissa tuloksissa on sykkeen nouseminen ajon jälkeen. Olisin kuvitellut myös ajonaikaisen sykkeen olevan korkeampi. Toisaalta kokeeseen osallistui vain viisi kuljettajaa, eli virheen mahdollisuus on vielä aika suuri. Puhumattakaan vuoden 1989 teknologiasta...
Se, että sykkeet eivät nousseet lähellekään kahtasataa (kuten esimerkiksi ylämäkijuoksussa tai hiihdossa) saattaa selittyä muun muassa sillä, etteivät esimerkiksi isot jalkalihakset pääse road racingissä kunnolla käyttöön.