Marconi ehti johtaa Benelliä sen koko kiinalaisomistuksen ajan, eli vuoden 2005 lokakuusta alkaen. Koko tuon ajan Marconilla ja Benellin tuotekehitysosastolla on ollut täysi omistajan tuki uusien mallien kehittämiseksi, mutta niiden valmistuksen aloitus on viivästynyt kerta toisensa jälkeen. Tästä Marconi veti johtopäätöksensä, mies päätti lähteä hakemaan dynaamisempaa urakehitystä Espanjasta.
Benelliä ryhtyy vetämään Claudio Consonni, jonka uran huippuihin kuuluvat varsin suosituiksi nousseet eurooppalaiset Yamaha-mallit TT600/XT600, TZR125 ja hiukan vaatimattomammin menestynyt Bulldog. Yamaha tasapainotti viime vuonna kuralle mennyttä talouttaan antamalla potkut Italian-tehtaillaan 67 henkilölle, joista Consonni oli tuotantojohtajana korkeimmassa asemassa. Moni totesi että jopas oli hyvä ”palkkio” siitä, että mies on myös vetänyt Yamahan superbike- ja supersport-tiimejä MM-sarjassa – viime vuonna tuli mestaruudet molemmista...
Takaisin Benelliin ja sen nykyiseen mallistoon, joka perustuu jo 13 vuotta sitten kehitettyihin 3-sylinteriiin rivimoottoreihin. Tarjolla on edelleen vain kaksi vaihtoehtoa, 899-kuutioinen ja 1130-kuutioinen. Niiden kysyntä on luonnollisista syistä hiipunut iän myötä, viime vuonna tuotanto jouduttiin jättämään alle 1000 pyörään, kun tavoite oli 5000 kappaletta.
Benelli-kauppiaillakin on varastot täynnä jo epäkurantiksi muodostunutta tavaraa, ja tehtaan 80-päinen henkilöstö työskentelee pääsääntöisesti osapäiväisinä – työvoimaviranomaisten maksaessa menetetystä palkasta osan.
Tuotekehitys on saanut aikaiseksi 2-sylinterisen 765-kuutioisen moottorin, jota on tarkoitus käyttää keskiluokan perusmoottorina. Jo vuonna 2006 esiteltiin käyttöpyöräversio 2ue, joka on salakuvien mukaan ollut jo aktiivisessa koeajossa. Lisäksi on olemassa 600-kuutioinen versio peruspyörän voimanlähteeksi, pelkistetty 756-kuutioinen nakumalli, Street Enduro sekä nostalginen Trackstar.
Yhdenkään edellä mainitun tuotantoa ei ole päästy aloittamaan, vaikka kiinalainen omistaja on luvannut sijoittaa yhtiöön 20 miljoonaa euroa. Aivan sama kohtalo on Benellin edistyksellisellä motocross- ja enduromoottorilla, jota on myös todistettavasti koeajettu useamman vuoden ajan.
Tarkoitus on tuoda markkinoille 450-kuutioinen motocrossmalli BX, 505-kuutioinen enduro BE sekä 570-kuutioinen supermoto BS. Kaikissa on neliventtiilinen sylinterikansi, polttoaineen suihkutus, yhtenä kappaleena valettu kampikammio ja sylinteriryhmä sekä sivulta irrotettava vaihteisto. Supermotoon tulee kuusi vaihdetta, maastoversioihin viisi.
Sokerina pohjalla on Benellin suunnitelma 600-kuutioisesta rivikoneesta supersport-luokkaan sekä aikomus luoda 1000-kuutioinen V4-moottori superbikemallia varten. Aprilia on todistanut sen mahdollisuudet, mutta Benelli ei ole päässyt tietokonemallinnuksia pidemmälle. Joten ei liene ihme, jos Marconin mitta tuli täyteen.
Vuonna 1985 tuotannon aloittanut Qianjiang valmistaa vuosittain 1,4 miljoonaa mopoa ja moottoripyörää, niistä 80 % alle 250-kuutioisia ja loput skoottereita. Viidennes tuotannosta menee vientiin, pääasiassa niitä markkinoidaan Keeway-merkillä USA:ssa, Etelä-Amerikan maissa sekä Euroopassa. Yhtiön 9000 työntekijästä yli 2000 on jonkin sortin insinöörejä.
Yhtiö voitti vuonna 2003 Kiinan vientipalkinnon ja toimi vuoden 2008 Pekingin olympialaisten virallisena sponsorina. Yritys on luvannut sijoittaa tarvittavan määrän varoja Benellin kilpailukyvyn palauttamiseksi, mutta Marconi ei jaksanut enää uskoa siihen. Uusien mallien tuotantoon saattaminen olisi liian hidasta:
- Ongelmaksi muodostui Italian ja Kiinan toimintojen integroiminen, hän toteaa.
- Benelli on hyvin perinteinen, italialainen yhtiö, joka panostaa merkittävästi muotoiluun ja tuotekehitykseen. Meidän on täytynyt opetella työskentelemään kiinalaisten toivomalla tavalla. Tämä koskee koko tehtaan väkeä, ei pelkästään suunnittelijoita ja johtoa. Siihen on mennyt paljon voimavaroja ja aikaa. Kiina on oikeasti kaukana Euroopasta, ja sen takia on tullut viivästyksiä, niin suunnittelussa kuin tuotannon harmonisoinnissa kiinalaisten kanssa. Monet osat tulevat sieltä tänne Pesaroon asennettaviksi, mutta me tarvitsemme myös uusia työstökoneita, jotta voisimme alkaa valmistaa 2-sylinteristä 2ue-moottoria. Sen lisäksi täytyy kouluttaa ihmiset käyttämään niitä koneita. Siinä menee aikaa, mutta markkinoilla ei malteta odottaa kovin kauaa. Ja sen selittäminen kiinalaisille on ollut vaikeaa.
Yamahan italialainen kumppani Belgrada aloitti oman tuotantonsa vuonna 1986, ja aluksi ”Italian tehtailla” valmistettiin vain joitakin paikallisesti merkittäviä malleja. Sitten tuotekehitys pääsi vauhtiin, sen painoarvo Yamahan uusien mallien kehittämisessä nousi merkittäväksi USA:n toimintojen ohella. DT125, TTR125, 125 Tenere, SZR600 ja Bulldog V-twin nousivat suosituiksi monilla markkinoilla.
Kaikkien peruslähtökohta oli yhtenäinen, sopiva sekoitus italialaisia ja japanilaisia osia. Yksi suosituimpia malleja oli vuosina 1991-1992 yli 10 000 kappaletta tuotettu TZR125, jossa käytettiin italialaista 2-tahtimoottoria Japanissa valmistettujen rungon osien, kuten jarrujen, iskunvaimentimien ja vanteiden keralla. Silti suosituin lienee ollut TT600, nelitahtinen katuenduro, jota valmistettiin yli 18 000 kappaletta vuosien 1992 ja 2002 välillä. Se nousi kulttimaineeseen Australiassa, Saksassa ja Ranskassa.
Yamaha päätti ajaa alas Italian tuotannon, minkä myötä tuotantojohtaja Claudio Consonni jäi tarpeettomaksi. Hän otti vastaan pestin Qianjiangin palkkaamana Benellin teknisenä johtajana, jossa hän voinee hyödyntää kokemustaan aasialaisen johtamiskulttuurin ja italialaisen tuotantolaitoksen kulttuurin sovittelijana.
Mutta viitsiikö päämies löysätä kukkaron nyörejä sen vertaa, että Benelli saisi mahdollisuuden oikeasti aloittaa esimerkiksi 2- ja 1-sylinteristen moottorien ja niihin perustuvien mallien tuotannon?