Päällyste päättyy, hauskuus jatkuu

Koeajopyöränä oli Multistradan perusmalli ja lisävarusteena siinä olivat vain sivulaukut. Matka tehtiin navigaattorin ”lyhin reitti” -asetuksella, mikä tarkoittaa takuuvarmasti hiekka- ja metsäautoteille joutumista. Reittiin sisällytettiin vielä Kuusamon takana sijaitsevan Kuusinki-joen kierros, jossa päästäisiin selvittämään MTS:n maasto-ominaisuudet.

Mittasuhteet kohdallaan

Alkumatkasta selvitettiin Ducatin matka- ja sadekelin ominaisuuksia. Ajoasento on pysty ja pyörän mittasuhteet vielä 180-senttiselle sopivat, pidempi kuljettaja kaipaisi mahdollisuutta siirtää istuma-asentoa taaemmas. Kate suojaa vartaloa ja sormet ovat ”norsunkorvien” suojassa, ainoastaan hartioihin puhaltaa suora ajoviima. Tuulilasi on pienikokoinen, mutta riittävän viistona se ohjaa ilmavirran oikeaoppisesti kuljettajan ohi ilman haitallisia pyörteitä.

Hiekkatielle siirryttäessä arveluttivat vain 17-tuumainen eturengas ja renkaiden lähes katupyörämäinen kuviointi. 40-50 kilometrin soratieosuudet sujuivat ilman ongelmia ja sallitun 80 kilometrin tuntinopeuden pystyi ylläpitämään helposti. Kumpaankin ajopäivään sisältyi yli 200 kilometriä hiekkateitä. Ajamisen helppouden havaitsi jälkeenpäin siitä, että ajopäivien jälkeen hartiat eivät olleet kipeät eli koko ajan voi ajaa rennosti.

Rajat löytyvät

Taivalkoskella päätin kokeilla tien varressa kulkevaa kelkkauraa, jota jäljistä päätellen olivat käyttäneet enduropyörät. Pehmeimmillä hiekkapätkillä eturenkaan koko ja kuviointi eivät enää riittäneet, eikä pyörä ollut enää kunnolla hallittavissa. Jyrkimmissä ylämäissä eteneminen edellytti luistoneston poistamista käytöstä, jarrujen kunnollinen toiminta taas edellytti ABS-järjestelmän kytkemistä pois. Näiden valinnat pitää joka kerta etsiä valikon kautta ja se vie aikaa, usein vaihtuvalla alustalla kätevämpää olisi erillinen on/off-nappi kummallekin järjestelmälle.

Kuusinki-joen ”Hevonperseen” mutkan ympäristössä MTS joutui kivisille metsäpoluille. Huoleton ajo kivisillä poluilla edellyttäisi tukevan pohjapanssarin asentamista, nyt piti isoimpia kiviä varoa selvästi. Myöskään 190-millinen takarengas ei ollut parhaimmillaan kivikossa kierrellessä, vaan kiven reunalle osuessa se pyrki kaatamaan pyörää tehokkaasti.

Melkein avaimeton

Multistradassa ei ole virtalukkoa, vaan avainta säilytetään oikean sivukatteen lokerossa, jolloin se on riittävän lähellä kytkeäkseen ajoneston pois päältä. Tankin korkki ja sivulaukkujen lukot edellyttävät kuitenkin avaimen käyttöä. Järjestelmä olisi selvästi käyttökelpoisempi, jos pyörässä olisi täydellinen keskuslukitus. Tankin lukitusjärjestelmä onkin lisävarusteena saatavana ilman avainta toimivaksi. Ajotietokone näytti kulutuslukemiksi 5,5 – 6 litran lukemia ja todellinen koko matkan kulutus oli 5,8 litraa. Käytännön toimintasäde on siten 300 kilometrin luokkaa.

Multistrada osoittautui selvästi normaalia katupyörää monipuolisemmaksi kulkineeksi, sillä taittuu moottoritien lisäksi nautinnollisesti myös sellaiset soratieosuudet, joita katupyörällä tulee välteltyä ja jännitettyä. Onko Multistradassa sitten ”neljä erilaista pyörää” - sport, touring, urban ja enduro – kuten valmistaja lupaa. Kolme ensimmäistä siitä löytyy varmasti. Varsinainen enduro tällainen 200-kiloinen ja yli 20 000 euroa maksava laite ei tietenkään ole. Täytyykin muistaa, että eteläeurooppalaiset tarkoittavat yleensä hiekkatietä puhuessaan endurosta.

Reittivaihtoehtoja riittää

Multistradalla motoristin reittivaihtoehdot kasvavat radikaalisti katupyörään verrattuna ja matkanteko on kuljettajan valinnan mukaan touringmaisen leppoisaa tai sporttisen räväkkää. Sorateitä suorastaan odottaa ja pitkätkään päivämatkat eivät tunnu raskailta. Kunhan todella huonoissa ososuhteissa muistaa pohjapanssarin puuttumisen ja renkaiden tuomat rajoitukset, on Multistrada todella monipuolinen matkakaveri. Paluumatkalla oli aikaa miettiä, kuinka moni muu markkinoilla oleva pyörä tarjoaa yhtä monipuoliset ja hauskat ominaisuudet - eipä niitä montaa taida olla.