Virittämällä lisää turvallisuutta?

MP Maailman pääkirjoitus 5/2017

Virittäminen on saatanasta. Virittäminen tarkoittaa äänenvaimentimen poistamista. Virittäminen aiheuttaa jarrutusmatkan pitenemistä. Vai eikö sittenkään?

MP Maailma 5/2017 pääkirjoitus:

Voi pyhä jysäys! ”Mopon virittämisen vaikutus jarrutusmatkaan”, näin on otsikoitu Liikenneturvan valistusvideo mopoilijoille ja heidän vanhemmilleen. Arvoisat Liikenneturvan tädit ja sedät, kerron teille salaisuuden: virittäminen ei vaikuta jarrutusmatkan pituuteen, vaan siihen vaikuttaa ajoneuvon nopeus sekä jarrujen kunto. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että nopeuden tuplaantuessa jarrutusmatka nelinkertaistuu.

Aina tähän aikaan keväästä on muodikasta paheksua mopopoikien aiheuttamaa pärinää. Valistuskirjoituksia ja eri foorumeita lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että faktat unohtuvat kun ensin on keksitty vastustaa mopoja ja väkisin yritetään keksiä argumentteja oman mielipiteen tueksi. Ajoin juuri tehdasvakiolla moposkootterilla 927 kilometrin matkan Rovaniemeltä Helsinkiin ja perustan seuraavat omat mielipiteeni matkan aikana hankittuihin kokemuksiin. 

Suomen lainsäädännön mukainen mopo kulki tehdassäädöissään maksimissaan 45 kilometriä tunnissa. Tämän nopeuden saavuttaminenkin kesti huomattavan pitkään ja edellytti hyviä olosuhteita. Ylämäessä nopeus laski herkästi alle neljänkympin. Erityisesti paikaltaan lähtö oli viipyilevää, mikä teki esimerkiksi liikennevaloristeysten ylityksistä vaarallista, muista risteyksistä puhumattakaan. Väitän, että hieman terhakammalla mopolla ajaminen olisi ollut selvästi turvallisempaa. Vakiomopolla liikenteen rytmissä pysyminen kaupunkiliikenteessäkin on mahdotonta. Ajaessa onkin syytä vilkuilla enemmän peileihin ja tarkkailla mitä takaa tulevat tekevät, kuin kiinnittää huomio edessä tapahtuviin asioihin. Ehkä liiankin haasteellista vasta ensiaskeleitaan liikenteessä ottavalle 15-vuotiaalle mopoilijalle?

Moni valmistaja käyttää samaa runkoa ja jarruja sekä 50-kuutioisissa että 125-kuutioisissa malleissaan, joten ne on mitoitettu kovempia vauhteja silmällä pitäen. 50-60 kilometrin huippunopeus ja rivakampi kiihtyvyys pelkästään parantaisivat mopojen liikenneturvallisuutta. Kokonaan eri asia on tilannenopeuden sovittaminen liikenneympäristön vaatimusten mukaiseksi. Ei ole mielestäni oikein, että oletetaan mopolla ajettavan joka paikassa huippunopeudella ja arvioidaan riskejä sen mukaan. Muutenhan se oma mopoileva kullannuppu menehtyisi joka tapauksessa liikenteessä viimeistään siinä vaiheessa kun saa autokortin ja alleen 200 km/h kulkevan perushenkilöauton. Vai pompsahtaako se järki kuljettajan päähän juuri sillä hetkellä kun täytetään 18v ja saadaan autokortti?

Ja sama koskee mielestäni myös nykyisiä 11 kilowatin kevytmoottoripyöriä. Niiden huippunopeus nousee vähän toiselle sadalle, mutta esimerkiksi rekan ohittaminen vaatii kilometri(e)n pituisen suoran ja myötätuulen. Siksi satapiikillä liikenteessä selviytyminen vaatii mielestäni enemmän taitoa kuin hieman tehokkaammalla pyörällä liikkuminen.

Paheksujien mielestä on sen sijaan OK ja aivan turvallista, että he itse ajavat tehokkailla henkilöautoilla, jotka kiihtyvät satasen vauhtiin kuudessa sekunnissa ja saavuttavat 250 km/h huippunopeuden. Tai 700 hevosvoiman Teslalla, joka kiihtyy äänettömästi jalankulkijoita varoittamatta 2,7 sekunnissa sataseen, myös kaupungissa. 

Turvallisuuden parantaminen ja onnettomuuksien vähentäminen ei onnistu kuristusprikkoja pienentämällä, vaan asenteita ja ajotaitoa kehittämällä. Sekä aikuisilla että junioreilla. Siksi ehdotan, että valistusrahat sijoitettaisiin paheksumisvideoiden sijaan ajoharjoittelumahdollisuuksien järjestämiseen. Tarjoan moposkootteriani mielellään koeajoon sille, joka väittää että nykylainsäädännön mukainen mopo kulkee aivan riittävän kovaa ja sillä on turvallista ajaa liikenteessä. Koeajo saattaa avartaa näkemystä ja jopa muuttaa mielipidettä.

Päristelemisiin

Janne Huhtala

toimittaja

MP Maailma

Share |
© 2005-2016 Motorrad Nordic Ab