Miksi MotoGP-luokka on niin tasainen? – Onko suorituskyvyn rajat saavutettu?


Honda, Yamaha, Suzuki, Ducati, Aprilia ja KTM ilmoittavat kaikki MotoGP-pyöriensä huipputehon olevan noin 250 hevosvoimaa. Tarkkaan varjellun tekniikan tekniikan takia emme tiedä pitääkö se paikkaansa, mutta se on suhteellisen varmaa että eri merkkien teholukemat ovat hyvin lähellä toisiaan.

Suzuki ja Yamaha käyttävät MotoGP-luokan pyörissään nelisylinterisiä rivimoottoreita, kun taas Ducati, Honda, Aprilia ja KTM luottavat V4-moottoreihin. Se onkin ulkoisesti suurin ero eri merkkien välillä, sillä säännöt rajaavat käytettävän tekniikan hyvinkin tarkkaan. Kaikki mikä ei ole kiellettyä, on ainakin hyvin tarkkaan salattua. Jopa V4-moottorien tarkka sylinterien välinen kulma on salaista tietoa, vaikka suuruusluokka varmasti on kaikkien tiedossa.

MotoGP-luokan moottorin iskutilavuuden yläraja on tasan 1000 kuutiosenttimetriä. Sylinterien suurin sallittu määrä on neljä ja sylinterin halkaisija saa olla maksimissaan 81 milliä. Kaksitahtiset on kielletty, samoin moottorin ahtaminen. Tallit saavat käyttää seitsemän moottoria kaudessa. Tähän poikkeuksena ne tallit jotka ovat tulleet mukaan vuoden 2013 jälkeen eivätkä ole voittaneet sen jälkeen kisaa kuivissa olosuhteissa, saavat käyttää kauden aikana yhdeksän moottoria.

MotoGP-pyörän minimipaino on 157 kiloa, paitsi jos iskutilavuus on alle 800 kuutiota, niin silloin painoraja on 150 kiloa. Alempaa painorajaa ei yksikään talli käytä, vaan kaikilla on käytössään 1000-kuutioiset moottorit. Huomattavaa on, että alemmissa luokissa paino määritellään pyörän ja kuljettajan yhteispainolle: Moto2-luokassa se on 215 kiloa ja Moto3-luokassa 152 kiloa.

Miksi sitten uskallamme väittää, että teholukemat ovat tasaväkiset eri merkkien välillä? Koska säännöillä rajataan iskutilavuuden, sylinterien lukumäärän ja sylinterien halkaisijan lisäksi paljon muutakin. Polttoainetankin suurin sallittu tilavuus on 22 litraa, joten jo kilpailussa käytettävän polttoaineen määrä tuo rajoituksensa käytettävälle teholle. Lisäksi mm. polttoainejärjestelmän paine ja polttoainepumpun tuottokin on tarkkaan rajattu säännöissä.

Moottorin lisäksi säännöillä rajataan paljon muitakin asioita. Esimerkiksi titaanin käyttö on kielletty rungon ja svingin materiaalina. Samoin kaksoiskytkinvaihteistot ja automaattivaihteistot ovat kiellettyjen listalla. Säännöissä on määritelty myös sallitut jarrut tarkasti ja jopa velvoitettu jarrutoimittajat toimittamaan kaikille halukkaille asiakkaille “kauden jarrupaketti” maksimissaan 70 000 euron verottomaan hintaan. Kausipakettiin kuuluu kolme etujarrusatulaa sekä vasemmalle että oikealle puolelle, kolme pääsylinteriä, 10 hiilikuitulevyä ja jarrupalojen määräksi ilmoitetaan 28.

Myös pyörän ulkonäkö rajoittuu suurelta osin säännöissä. Jopa tuulilasin leveydelle ja korkeudelle on asetettu tarkat rajat. Lisäksi säännöissä määrätään, että pyörää on voitava kallistaa vähintään 50 astetta minkään muun osan kuin renkaiden koskematta maahan. Myös ohjaustangon kääntymiselle on asetettu minimivaatimus, sen on käännyttävä keskiasennostaan vähintään 15 astetta kumpaankin suuntaan ja ääriasennossa ohjaustangon ja tankin väliin on jäätävä minimissään 30 millin rako.

Tässä on vasta alkupuraisu säännöistä, joilla MotoGP-luokastakin tehdään mahdollisimman tasainen ja mielenkiintoinen.