MP Maailma 1/2019 – Hyvää joulua ja paljon lahjoja päättäjille – heiltä selvästi puuttuu niitä


MP Maailman vuoden 2018 viimeiseen pääkirjoitukseen on saatu mahtumaan sekä joulu, joululahjat että moottoripyörien verotus.

MP Maailma 1/2019 pääkirjoitus:

Hyvää joulua ja paljon lahjoja päättäjille – heiltä selvästi puuttuu niitä

Rakas Joulupukki! Jos olet aikonut tänä jouluna tuoda minulle lahjoja, niin unohda koko juttu. Anna ne mieluummin heille joilta lahjoja puuttuu, vaikka poliitikoille.

Osa lukijoista on saattanut huomatakin, että välttelen mielelläni poliittisia aiheita kirjoituksissani. Joskus vaan kiehahtaa yli ja on pakko ottaa kantaa. Valtiovarainministeri Petteri Orpo tyrmäsi juuri ehdotuksen moottoripyörien autoveron alentamisesta samalla kun autojen verotusta kevennetään. Olen osittain samaa mieltä hänen kanssaan, sillä alentamisen sijaan ainoa oikea tapa olisi poistaa vero kokonaan, ainakin jos asiaa tarkastellaan hiillidioksidipäästöjen kannalta. Orpon mielestä moottoripyörä on samanlainen huvitteluväline kuin vaikkapa vesijetti ja siksi moottoripyöristä on oikeutettua periä autoveroa rankimman mukaan. Joopa joo, vesijetti, moottorikelkka, vene ja mönkijä. Monen mielestä huvitteluvälineitä, mutta mikä yhdistää näitä kaikkia? Se, ettei niiden hinnassa ole autoveroa. Miksi sitten moottoripyörän hinnassa on? Ja vieläpä veroprosentti on suurempi kuin autossa.

Valtakunnallisen moottoroituja kaksipyöräisiä ajoneuvoja (M2P) koskevan strategian mukaan moottoripyörien käyttö pienentää liikenteen ruuhkaisuutta ja päästöjen määrää. Tämä on useimmille meistä itsestäänselvää, kun ne vievät sekä liikenteessä että pysäköitäessä vähemmän tilaa ja kuluttavat vähemmän kuin autot, sekä polttoainetta että tietä. Myös kaksipyöräisen valmistaminen kuormittaa vähemmän ympäristöä kuin auton valmistus. Onkin nurinkurista, että moottoripyöriä silti verotetaan ankarammin kuin autoja. Eikä siihen ole tulossa muutosta, jos Orpoa on uskominen.

Sähköautot ratkaisevat päättäjien (ja Suomen ilmastostrategian) mukaan päästöongelmat, vaikka kaikki laskelmat osoittavat ettei niitä edes teoriassa voida valmistaa riittävää – Suomen ilmastostrategiassa mainittua – määrää lähivuosina, koska akkujen valmistuksen vaatimista metalleista on pulaa. Onkin surkuhupaisaa, että 700-hevosvoimaisen Teslan autoveroprosentti on säädetty minimaalisen pieneksi. Sekö on teholukema, joka tarvitaan sähköautoon maailman pelastamiseksi? Ja miksi sähkömoottoripyörän autoveroprosentti on kolminkertainen sähköauton veroprosenttiin verrattuna?

En missään nimessä väheksy ympäristöasioita, vaan jokaisen meistä kuuluu pienentää omaa kulutustaan karsimalla turha pois. Mutta se että Suomi yksin pelastaisi maapallon omilla toimillaan, ei kuulosta mielestäni realistiselta vaihtoehdolta. Varsinkin jos politiikan keinoin ja verotuksella ohjataan ajoneuvokannan uudistusta umpikujaan tai väärille raiteille. Kumpikaan ei kuulosta oikealta suunnalta. Maailman hiilidioksidipäästöistä suomalaiset henkilöautot tuottavat 0,15 promillea, siitä kun nipistetään vaikka puolet pois niin… hävitetään suomalaisen tuotannon hintakilpailukyky ja siirretään tuotantoa Intiaan, jossa taas päästöt…

Meidän olisi mahdollisuus fiksuilla verolinjauksilla pienentää päästöjämme, jos vain hyvää tahtoa olisi – ja päättäjillä niitä lahjoja tehdä oikeita päätöksiä. Suomen nykyisen veropolitiikan linjasta tulee väkisinkin mieleen Ismo Leikolan tarina siitä, miten Ismon ollessa pieni äiti käski syödä lautasen tyhjäksi ja perusteluna oli se, että Etiopiassa lapset näkevät nälkää. Ismo söi mutta jäi pohtimaan, että auttoiko se. Ja että sanooko etiopialaisäiti vastaavasti lapsilleen, että nämä eivät saa olla kuin vartin päivässä auringonpaisteessa, katsokaas kun Suomessa ei paista ollenkaan. No ainakin päättäjät Suomessa tuntuvat työntäneen päänsä sinne mihin aurinko ei paista. Hyvää joulua kaikille, Petterillekin!

Janne Huhtala
toimittaja
MP Maailma

MP Maailma 1/2019 ilmestyi 20.12.2018