Poliisin nykyinen liikennevalvonta ei paranna motoristin turvallisuutta


Motoristin kannalta kaksi liikenteen pahaa uhkaa turvallisuudelle ovat muun liikenteen joukossa ajavat rattijuopot ja toisena ryhmänä älypuhelimen selailijat.

Kun auto ajautuu vastaantulijan kaistalle, jää motoristi siinä kohtaamisessa aina kakkoseksi. Kuinka usein olet nähnyt poliisin pysäyttävän ja sakottavan näitä älypuhelimen käyttäjiä? Koska olet viimeksi ollut puhallusratsiassa? Nopeutta sen sijaan valvotaan korostetusti ja jos poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pastersteinia on uskominen, niin nopeusvalvonnalla ratkotaan kaikki liikenneturvallisuusongelmat. MP Maailmassa olemme eri mieltä asiasta ja tästä kirjoitettiin myös uusimman numeron pääkirjoitus:

Keisarin uudet nopeusrajoitukset (Pääkirjoitus MP Maailma 2/2018)

Nopeusrajoitukset on hyvä juttu! Rajoitukset saattaisivat jopa parantaa liikenneturvallisuutta, jos ne olisivat järkevällä tasolla ja nopeusvalvonta olisi edes jotenkin tolkullista.

Pikkukossina keikuin isän oranssin kuplavolkkarin takapenkillä ja seurasin silmä tarkkana kun nopeusmittari nousi parhaimmillaan alamäessä 132 kilometriin tunnissa. Kaasu oli pohjassa. Todellinen nopeus oli ehkä 120, juuri saman verran kuin sai laillisesti ajaa moottoritiellä. Ei ollut turvavöitä edessä eikä takana, puhumattakaan ABS-jarruista, luistonestoista, kaistavahdeista, kuolleenkulman varoittimista ja mitä niitä nyt onkaan. Ajo-ominaisuudet oli sitä luokkaa, että yli 80 nopeudessa ei uskaltanut irrrottaa kättä ratista moikatakseen vastaantulijaa. Kotipihalta lähdettäessä ensimmäiset viisi kilometriä oli soratietä, osittain mutkaista metsäosuutta. Rajoitus oli 80 km/h. Sitten tielinja oikaistiin ja tie päällystettiin. Rajoitus oli edelleen 80 km/h. Vuosien varrella autoihin on tulleet nuo aiemmin mainitut turvavarusteet. Teiden kunto on parantunut. Rajoitus on edelleen 80 km/h. Ja jos rajoitusta johonkin muutetaan niin sitä varmasti alennetaan – koska turvallisuus. Mitä tästä on seurannut? Se, että ajaessa on aikaa keskittyä whatsuppiin, facebookkiin, instagramiin, snapchattiin, pornhubbiin ja mitä kaikkea niitä onkaan. Ja kaikki ovat tyytyväisiä, koska turvallisuus paranee. Äskeinen lause oli sarkasmia.

H.C. Andersen kirjoitti vuonna 1837 sadun ”Keisarin uudet vaatteet”, jossa keisarin palkkaama vaatturi huijasi rahat itselleen ja jätti vaatteet tekemättä väittäen niiden näkyvän vain älymystölle. Kukaan ei uskaltanut myöntää ettei näe olemattomia vaatteita, kunnes lapsi väkijoukosta huusi, ettei keisarilla ole vaatteita ollenkaan. Se paljasti suuren huijauksen.

Satusetä Andersen tulee mieleen, kun katsoo suomalaisia nopeusrajoituksia, nopeusvalvontaa ja perusteluja valvonnalle. Suoralla, tyhjällä ja kuivalla asfalttitiellä saa talvella ajaa kahdeksaakymppiä, aivan samaa nopeutta kuin lähes hoitamattomalla mutkikkaalla soratiellä. Se on monen mielestä ok. Nopeusrajoitus on sama hiljaisena aurinkoisena sunnuntaiaamuna kuin sadekelillä viikonloppuruuhkassa. Se on ok, koska nopeusrajoituskylttihän osoittaa mikä on suurin sallittu turvallinen nopeus, eikä ajokeli tai liikennemäärä siihen vaikuta. Kun satasen alueella ohittaa rekkaa, on se tehtävä hiljaa hiipimällä ja käytettävä siihen pari kilometriä, ettei nopeusrajoitus vahingossa hetkellisesti ylity. Se on monen mielestä ok, mutta mielestäni ohitustilanteesta sakotus on raukkamaista eikä siinä ajatella liikenneturvallisuutta sitten niin yhtään. Tietyöalueella se 50 tai 30 kilometrin nopeusrajoitus saattaa alkaa jo kilometrejä aikaisemmin eikä sitä oteta pois viikonlopuksi, vaikka ajoväylillä ei olisi mitään normaalista poikkeavaa. Siihenkään ei kukaan puutu, vaikka se on omiaan rapauttamaan koko nopeusrajoitusjärjestelmän uskottavuuden. Kun syksyllä saa yhtenä päivänä ajaa moottoritiellä 120 km/h, niin seuraavana päivänä voimaan tulee talvirajoitus ja 120 nopeus täsmälleen samanlaisella kelillä tarkoittaa satojen tai jopa tuhansien eurojen sakkoa. Ja taas yleisö mylvii että se on kaaharille aivan oikein, mitäs ajoit.

Kuka tällä kertaa huutaisi sieltä väkijoukosta, ettei hommassa ole mitään järkeä? Liikenneturvallisuus on mennyt selvästi eteenpäin ja edelleen kannatan (näkyvää) valvontaa, mutta se kääntyi siinä vaiheessa itseään vastaan kun maalaisjärki unohdettiin, holhous meni överiksi ja turvallisuuden parantamisen sijaan keskityttiin valtiontalouden parantamiseen.

Janne Huhtala
toimittaja
MP Maailma